Kaksi näyttelijää, kymmenen roolia ja hengästyttävä määrä vaatevaihtoja

Linnateatterin Avioliitto on ikuista -farssissa Linda Wiklund ja Antti Tuomas Heikkinen tekevät kahdestaan kymmenen roolia. MTV:n Huomenta Suomessa näyttelijät kertoivat, mitä yleisö ei näe: kulissien takana käydään melkoinen kilpajuoksu aikaa vastaan.

Linnateatterin syksyn uutuus Avioliitto on ikuista sai ensi-iltansa perjantaina 11. syyskuuta.
Heti seuraavana aamuna näyttelijät Linda Wiklund ja Antti Tuomas Heikkinen istuivat Huomenta Suomen haastattelussa – takanaan tiukka harjoitus- ja ensi-iltaviikko.

Väsymys tuntui, mutta onnistuneen ensi-illan tunnelma kantoi.
– Oli aika rankka viikko, niin sanotusti. Mä vielä otin tommosen pikku flunssan maanantaina kaiken päälle. Nyt ehkä äänestä kuulee, että viimeisiä vedellään. Mutta hyvin meni ensi-ilta kyllä kaikin puolin, Wiklund kertoi.– Meni, meni tosi hyvin, Heikkinen vahvisti.

Yli 50 vaatevaihtoa – ja joskus vain seitsemän sekuntia aikaa

Avioliitto on ikuista on kahdelle näyttelijälle kirjoitettu farssi, jossa Wiklund ja Heikkinen esittävät yhteensä kymmentä eri roolia. Hahmosta toiseen siirrytään välillä sellaisella vauhdilla, ettei kulisseissa juuri ehditä hengähtää.
– Kyllä siinä on reippaasti yli 50 vaatevaihtoa. Ja vauhti on päätä huimaava. Se on kyllä yksi iso hattutemppu koko näytelmä, Wiklund kuvailee.

Näytelmän teksti on rakennettu nopeita vaihtoja varten. Kun toinen näyttelijä katoaa vaihtamaan hahmoa, toinen jatkaa kohtausta lavalla. Linnateatterin toteutuksessa myös äänisuunnittelulla on tärkeä tehtävä.

Wiklund kertoo kohtauksesta, jossa hänen hahmonsa poistuu kylpyhuoneeseen, mutta keskustelu Heikkisen hahmon kanssa jatkuu. Samaan aikaan kulissien takana tehdään jo seuraavaa vaatevaihtoa.– Ja sitten mä ilmestyn seitsemässä sekunnissa ulko-ovesta eri hahmona sisään.

Äänisuunnittelija Jan Lambergin työ mahdollistaa osaltaan sen, että näyttämön tapahtumat voivat jatkua samalla, kun kulisseissa rakennetaan jo seuraavaa hahmoa.

Miten kahdesta näyttelijästä tehdään kymmenen eri ihmistä?

Vaatteet ja peruukit eivät yksin riitä. Jokaisen hahmon pitäisi olla yleisölle tunnistettava heti, kun tämä ilmestyy näyttämölle.Heikkinen kertoo rakentaneensa roolejaan erityisesti fysiikan ja äänen kautta.
– Omalla kohdalla hahmojen fysiikkaa on pitänyt miettiä, mutta aika paljon myös hahmojen ääntä ja sitä, miten ne puhuvat. Että ne olisivat tarpeeksi erilaisia toisistaan.Yksi hahmo puhuu käheästi, toinen hyvin matalalta. Myös ryhti, liikkuminen, eleet ja puheen rytmi muuttuvat.

Wiklund puolestaan kertoo olevansa näyttämöllä hyvin fyysinen näyttelijä. Hahmo voi alkaa löytyä jo siitä, miltä korkokengissä tuntuu seistä tai miten erilaiset vaatteet muuttavat kehon asentoa. Myös hiuksilla voidaan tehdä paljon.Näyttelijät laittavatkin esityksessä itsensä likoon kokonaisvaltaisesti – sekä kehollisesti että äänellisesti.

Kun näyttelijääkin alkaa naurattaa

Farssissa yleisön kuuluu nauraa. Näyttelijälle tilanne on hieman hankalampi. Heikkinen myöntää, että erityisesti yksi Wiklundin hahmoista ja tämän viettelykohtaus koettelee pokkaa.
– Mä en oo vielä pystynyt kertaakaan katsomaan sitä niin, että mä en repeäisi. Wiklundin mukaan roolihahmo itse ei kuitenkaan näe viettelytaidoissaan mitään ongelmaa.
– Kyllähän omasta mielestään on, Wiklund naurahtaa.

Myös näyttelijöiden keskinäinen luottamus nousee tärkeäksi osaksi esitystä.
– Mä olen kiitollisessa asemassa, että saan näytellä näin taitavan henkilön kanssa, Wiklund sanoo Heikkisestä. Toisaalta juuri tuttu näyttelijäpari voi tehdä pokan pitämisestä entistä vaikeampaa.

Mokakin voi muuttua farssin parhaaksi hetkeksi

Kun näyttämöllä on kaksi näyttelijää, lukuisia hahmoja ja kymmeniä vaihtoja, pieniltä yllätyksiltä ei voida välttyä.– Niitä mokia tulee joka ilta. Siinä on niin järjetön kiire. Pelkästään siitä tulee aika ilmasta huumoria, Wiklund kertoo. Jos seuraavan hahmon pitäisi jo astua ovesta eikä näyttelijä olekaan vielä valmis, lavalle jäävän on ratkaistava tilanne. Esityksessä on myös hetkiä, jolloin näyttelijät käyvät dialogia olematta yhtä aikaa lavalla. Toinen vaihtaa kulisseissa vaatteita ja toinen jatkaa kohtausta näyttämöllä. Silloin yhteistyö perustuu lähes kokonaan kuuloon.
– Ei näe yhtään, mitä toinen tekee, mutta on pakko reagoida repliikillä siihen, mitä lavalla tapahtuu, Heikkinen kuvailee.
Joskus jo toisen äänestä kuulee, että tämä on repeämäisillään nauruun – vaikka näyttelijöillä ei ole edes näköyhteyttä toisiinsa.

Harjoituskauden jälkeen alkaa nautintovaihe

Näyttelijöiden mukaan tällainen esitys tuskin menee koskaan täysin samalla tavalla illasta toiseen. Se vaatii jatkuvaa keskittymistä, vaikka kymmenet vaihdot olisi harjoiteltu tarkasti.

Wiklundilla onkin ennen esitystä oma pieni rituaalinsa.
– Mä sellaisen pienen rukouksen teen joka ilta ennen sinne menoa. Että voi kumpa, kumpa kaikki sujuis.

Farssissa onnistuminen voi todella olla kiinni sekunneista: ehtiikö toinen vaihtaa vaatteensa ja koputtaa oveen juuri silloin, kun hänen pitäisi astua sisään. Ensi-illan myötä pitkä harjoitusprosessi on kuitenkin takana ja esitys saa alkaa elää yleisön kanssa.

Heikkinen kuvailee muutosta osuvasti:
– Treenikausi on se lapiointivaihe. Ja nyt kun päästään tähän näytöskauteen, niin nyt alkaa se nautintovaihe.

Yleisölle Avioliitto on ikuista on vauhdikas farssi parisuhteesta ja avioliitosta. Näyttelijöille se on samalla melkoinen taidonnäyte. Kaksi näyttelijää. Kymmenen roolia. Reippaasti yli 50 vaatevaihtoa. Ja välillä vain seitsemän sekuntia aikaa muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi.

Tervetuloa katsomaan, pysytkö mukana siinä, kuka ovesta seuraavaksi astuu.

Avioliitto on ikuista – Linnateatterissa syksyllä 2026.