KUN MUSIKAALIKOMEDIA KULKEE KAHDESSA KAUPUNGISSA

Näin yhteistuotanto toimii

Kaiken se kestää parisuhde ilman seksiä on kuin uima-allas ilman vettä on kolmen toimijan yhteistuotanto. Linnateatteri, Hämeenlinnan Teatteri ja Verkatehdas yhdistivät voimansa ja toteuttivat näytelmän, joka sai ensi-iltansa Turussa 13.2.2026. Hämeenlinnassa ensi-iltaa vietettiin 18.2.2026.

Yhteistuotanto tarkoittaa käytännössä sitä, että teatterit jakavat resursseja, osaamista ja taloudellista vastuuta. Vastineeksi se edellyttää täsmällistä suunnittelua, selkeitä sopimuksia ja jatkuvaa kommunikaatiota.

Linnateatterin tuottaja Teresia Harri vastasi aikatauluista, koordinoinnista, sisäisestä tiedotuksesta, tuotantopalavereista, työryhmän majoitusjärjestelyistä sekä hallinnollisista tehtävistä. Hän laati esityksen alustavat aikataulut alkuvuodesta 2025, hyväksytti ne näyttelijöille ja toimitti ehdotukset Hämeenlinnan teatteriin. Yhteisneuvottelujen jälkeen sovittiin lopulliset aikataulut kaikille osapuolille. Hämeenlinnan teatteri puolestaan suunnitteli syksyn 2025 promokuvaukset, Werkki-salin avajaiset sekä oman ensi-iltaviikkonsa tarkemmat aikataulut.

ALOITE TURUSTA
 – tavoite kiertävämmistä tuotannoista

Hämeenlinnan Teatterin johtaja Pauliina Saloniuksen mukaan aloite tuli Turusta. Linnateatterin taiteellinen johtaja Jussi Vahvaselkä oli kehitellyt musikaalin aihetta ohjaaja/käsikirjoittaja Petja Lähteen kanssa, ja samalla nousi esiin ajatus yhteistuotannosta. Ideasta oli helppo innostua, sillä aiempi yhteistyö tekijöiden kanssa oli ollut saumatonta ja antoisaa. ”Hämeenlinnassa etsittiin tuolloin sopivaa teosta uuteen esitystilaan Verkatehtaan puolelle, joten ehdotukseen tartuttiin nopeasti”, Salonius kertoo.

Linnateatterin toimitusjohtaja Markko Heinonen kertoo, että teatterissa on jo pidempään pyritty suunnittelemaan osa tuotannoista kiertokelpoisiksi. Tavoitteena on tehdä esityksiä, joiden toteutus ei ole tarpeettoman monimutkainen. Kun Jussi ja Petja pohtivat, kenen kanssa tämän voisi toteuttaa, Hämeenlinna nousi luontevaksi vaihtoehdoksi, Heinonen kuvaa.

Yhteistyö ei syntynyt vain taloudellisista syistä, vaan halusta rakentaa tuotanto, jolla on useampi näyttämö ja laajempi yleisöpohja.

PUVUSTUS JA MASKEERAUS
– identtinen ilme kahdessa kaupungissa
Musikaalikomedian visuaalinen maailma rakentuu lavastuksesta, puvustuksesta, kampauksista ja maskeerauksesta. Puvustussuunnittelija Taija-Leena Jokilehto on suunnitellut ja toteuttanut hahmojen asut tukemaan roolihahmojen luonnetta ja esityksen komediallista rytmiä. Koska esitys nähdään kahdella eri näyttämöllä, molemmissa kaupungeissa on omat, identtiset puvustokokonaisuutensa. Asuja ei kuljeteta Turun ja Hämeenlinnan välillä, vaan ne on valmistettu tai hankittu erikseen kumpaankin teatteriin. Tämä vähentää logistista riskiä ja varmistaa esitysten sujuvuuden rinnakkaisissa esityskausissa. Pukuhuolto vastaa siitä, että esiintymisvaatteet pysyvät kunnossa koko esityskauden ajan.

Peruukit tulevat teattereiden omista varastoista, ja niiden suunnittelusta on vastannut Minna Pilvinen. Lisäksi Pilvinen on suunnitellut näyttelijöiden maskit. Kampaukset on rakennettu keskenään identtisiksi, jotta katsojakokemus on molemmissa kaupungeissa yhdenmukainen. Musikaalikomedian lajityyppi sallii kuitenkin pieniä elävän teatterin vivahteita, esimerkiksi nopeassa vaihdossa hieman vinoon asettuva peruukki voi jopa vahvistaa huumoria.

LAVASTUS JA TARPEISTO
– kaksi näyttämöä, yksi kokonaisuus
Lavasteet valmistettiin Riihimäellä toimivassa Lavasteverstas Graniitissa. Kahden eri näyttämön mittasuhteet asettivat suunnittelulle erityisiä reunaehtoja, sillä Turun ja Hämeenlinnan näyttämöt eroavat koon ja teknisten ratkaisujen osalta, mikä vaikuttaa lavastuksen skaalaukseen, kulkureitteihin ja näyttelijöiden liikkumiseen.

Tarpeistosta on vastannut Nanna Mäkinen, joka on valmistanut tarpeiston molempiin kaupunkeihin. Kun Turussa esitykseen tarvittava kokonaisuus varmistui, Mäkinen ryhtyi toteuttamaan sitä myös Hämeenlinnaan. Hänen mukaansa Turussa on runsaasti nukke- ja tarpeisto-osaamista. Harjoituskaudella pidettiin yksityiskohtaista kirjaa lavalla käytettävästä tarpeistosta, niiden sijainneista ja vaihdoista. Yhteistuotannossa dokumentointi korostuu.

YHTEISTYÖ OSANA RAKENTEELLISTA MUUTOSTA
Heinosen ja Saloniuksen mukaan yhteistyötuotannot ovat yksi keskeinen suunta, johon teatterikenttä on siirtymässä ja joka vahvistuu tulevaisuudessa.

Yhteistuotannot ovat erityisesti pienten ja keskisuurten teattereiden tulevaisuutta. Isoin hyöty on kulujen jakautuminen, kun taloudellinen riski jakautuu. Samalla näyttelijät pääsevät näyttelemään enemmän, kun esitykselle saadaan useampi näyttämö”, Heinonen toteaa.

Toimijoiden välinen yhteistyö myös avaa tekijöille erilaisia työskentelytapoja sekä luo laajempia verkostoja ja työllistymismahdollisuuksia”, Salonius lisää. Salonius muistuttaa kuitenkin, ettei yhteistyö ole automaattinen ratkaisu. ”Se edellyttää luottamusta, selkeitä rakenteita, yhteistä tahtotilaa ja aikaa. Parhaimmillaan se tarjoaa kestävän ja pitkäjänteisen toimintamallin, joka tukee sekä taiteellista laatua että taloudellista realismia, ja vastaa muuttuvan kulttuurikentän tarpeisiin ilman että teatterin identiteetti tai paikallinen merkitys katoaa”.

Linnateatterissa yhteistyömallista on tulossa vakiintunut käytäntö. Kuluvana vuonna on toteutumassa toinenkin yhteistuotanto, ja uusia on suunnitteilla. Malli vastaa alan taloudellisiin ja rakenteellisiin haasteisiin jakamalla resursseja, osaamista ja yleisöjä.

Yhteistuotanto näyttäytyy tässä mallina, jossa taiteellinen kunnianhimo ja taloudellinen realismi eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan tukevia tekijöitä. Työryhmässä ovat olleet mukana valo- ja äänisuunnittelija, tekniikka, tekninen tuottajat, koreografi, markkinointi- ja myyntiosastot sekä pukija ja maskeeraaja.
Teattereiden moniammatillisella yhteistyöllä varmistamme, että Kaiken se kestää -musikaalikomedian visuaalinen ja tekninen ilme toimii saumattomasti molemmissa kaupungeissa.

Kirjoittanut Noora Eskelin